Kyllähän se harmittaa, painonnousu. Etenkin, jos se nousee ilman mitään syytä. Kävin neljänkympin tietämillä gynegologilla valittamassa lihomistani. Itse epäilin aikaisia vaihdevuosia. Minulle tehtiin verikokeet ja muut tutkimukset, mutta kaikki oli ok. Munasarjani olivat vielä virkeät. Lääkäri antoi kuitenkin ohjeeksi lisätä kuntosaliharjoittelua ja lopettaa liika syöminen. En ole kuulema enää nuori.
Keski-iässä ollaan usein valintojen äärellä. Yksi niistä on se, että annanko painoni nousta ja syönkö sipsejä sohvalla vai vähennänkö hiilareita ja yritän mahtua verkkareihini. Harvassa ovat ne ihmiset, joihin ikä ei vaikuta. Olotila voi tuntua väsyneeltä ja keskivartalo raskaalta. Tyytymättömyys voi vaivata. Kuitenkaan kenenkään toisen mielipide ei saa vaikuttaa omaan kehoon. Paino on henkilökohtainen asia, mutta lääkärillä oli hyvä pointti. Jos keho ei voi hyvin, niin mielikin voi pahoin ja päin vastoin. Ehkä kuitenkin haluamme olla väleissä oman kehomme kanssa. Meidän ei tulisi rankaista sitä liialla liikunnalla tai yksipuolisella tiukalla dietillä, kuormittavalla sokerin ja suolan syönnillä tai liiallisella alkoholilla marinoimisella. Sitä vastoin meidän tulisi rakastaa omaa kehoa täysin sydämmin. Haluten keholle vain parasta.
Toisaalta, onko painolla mitään väliä? Riittää, kun on onnellinen omissa nahoissaan. Kenenkään muun mielipiteellä ei ole merkitystä. Ketään muuta miellyttääkseen ei pidä painonsa kanssa pelleillä.
Keski-ikäinen on oppinut lapsena pelastamaan maailman syömällä lautasensa tyhjäksi. Hävikkiruoka olisi pois joltain Afrikan lapselta. Oma historiamme lama-ajoilta muokkaa nykyisyyttämme.
Aikuisena jokainen voi itse päättää miten ravitsee omaa kehoansa. Vaikeutena tulee tiedon tulva erilaisista ruokavalioista ja ideologioista. Samalla syöminen voi muuttua suhteellisen vaikeaksi. Jotkut ovat gluteenittomia ja jotkut vegaaneja, toiset syövät vältellen hiilareita, mahdollisimman edullisesti tai uskontonsa mukaan. Ja kaikki tämä on tietenkin ok. Kunhan kikkailusta ei tule ongelma.
Minulla on myös ehdotus. Entä jos söisimme niinkuin lapsena. Kaikkea, mutta jättäisimme vähän myös sinne Afrikan lapsille?
Olisimme itsellemme armollisia. Nauttisimme herkkuja sopivasti. Ottaisimme lasin hyvää viiniä hyvällä omallatunnolla ja pitäisimme ne kukkakaalit myös mukana.
Sinä olet hyvä just noin. Ja niin pitkään kun itsestä tuntuu hyvältä, niin se myös riittää. Sinä olet paras itsesi. Pidä itsestäsi hyvää huolta.