Keski-iässä moni miettii uran vaihtamista. Syitä siihen voi olla monia. Joku on väsynyt omaan työnkuvaan tai jonkun työ on voinut ollut kiva nuorena, mutta ei vastaa enää vanhempana omia toiveita. Joskus työyhteisön ongelmat, taloudelliset syyt tai työn loppuminen ajavat ihmiset alan vaihtoon. Myös terveydelliset syyt voivat vaikuttaa päätökseen tai havahtuminen ajan rajallisuuteen. Ihminen saattaa herätä haluun toteuttaa omia ammattilisia unelmia, kun siihen on vielä mahdollisuus.
Unelmat voidaan toteuttaa esim toiminimen avulla, jolloin harrastusta voidaan viedä ammattimaiseen suuntaan ja siitä voidaan saada korvaus. Tämä voi lähteä jo nuorena, kuten minulla, joka rakastin ryhmäliikuntaa ja aloitin tuntiohjaajana Lahdessa monessa eri paikassa. Lopulta ohjasin aerobic-ryhmiä työkseni. Harrastus ja rakkaus oli minulle samalla myös työ. Liikunnanohjaajalle ammatin vaihtaminen tai työnkuvan muokkaaminen voivat jossain vaiheessa olla välttämätöntä fyysisyyden vuoksi. Työ on esiintymistä ja se vaatii ohjaajalta henkisesti ja fyysisesti. Jumppatuntien ohjaaminen on myös kutsumus ja elämäntapa, jossa ollaan läsnä.
Olen aina miettinyt, että onnellinen ihminen on sellainen, joka innostuu ja rakastaa sitä, mitä tekee. Se on aivan sama, mitä se on, kunhan se antaa sisältöä elämälle ja siitä saa vähän kiksejä. Minulle suurta iloa ja onnea ovat aina antaneet tanssi/jumppatunnit. Ikävä kyllä kehoni ei enää niistä tykkää ja olen onnellinen ihminen, että minulla on elämässäni tälle korvaavia asioita.
Tämän blogin haastateltavana on suomalaista kantria laulava Ari Anzu Anteroinen. Olen tottunut tuntemaan Arin toimittajana, mutta nykyisin myös laulajana. Kiitos Ari, että saan haastatella sinua!
1. Kerrotko hieman itsestäsi? Kuka olet ja mistä tulet?
Olen ensi vuonna huikeat 60-vuotta täyttävä raumalainen vapaa toimittaja, joka on pienen ikänsä häärännyt niin paikallisissa lehdissä, radiossa kuin paikallistelkkarissakin. Sen lisäksi olen ollut aikanani tavaratalon vaksina, tukkuvarastohommissa sekä ihan nöösinä Olkiluodon ydinvoimaloissa RTK:n riveissä.
2. Miten pitkään olet laulanut ja mitä teit ennen musiikkiuraa?
Lauluhommat alkoivat oikeastaan astetta vakavammin, kun keräsin kavereista viisikymppisiini bändin ja asetin itseni laulusolistiksi. Sitä ennen lauleskelin vähän yhdessä harrastajateatterin musikaalissa (Avenue-teatteri, Rentun Ruusu, 2000) ja tietenkin tuota karaokea. Ensimmäiset laulutekstit julkaistiin 1992 Finlanders- yhtyeen levyllä Huviretki.
Musiikin kanssa häärääminen on vielä kuitenkin enemmän mukava harrastus, josta joskus saa jopa pientä ansiotakin. Päätulonlähde on edelleen kirjoittavan ja kuvaavan toimittajan keikat.
3. Jos minä miettisin alan vaihtamista, niin siinä olisi paljon pelottavaa, kuten miten turvata talous ja miten uskaltaa heittäytyä. Mikä sinulle on ollut vaikeinta?
Uranvaihto kaupalliselta alalta (minusta piti kauppiksen käyneenä tulla joku myyntitykki) toimittajaksi meni jotenkin vahingossa, kun vaan yhtäkkiä löysin itseni kirjoittamasta lehtiin ja höpöttämässä radioon. Näitä kaikkia tein jonkin aikaa päällekkäin.
Enemmän minua arvelutti se, kun oltuani pitkän tovin ihan kuukausipalkalla ensin Uusi Rauma- kaupunkilehdessä ja sitten sanomalehti Länsi-Suomessa, päätin heittäytyä free lanceriksi. Mikä olisi sopivin yhtiömuoto? Miten hinnoitella työnsä? Riittävätkö tulot? No, ovat ne jotenkin onneksi riittäneet.
4. Mietitkö koskaan mitä muut ajattelevat? Kun aloitin tekemään somea eli YouTube-videoita, myöhemmin blogia, Instaa ja nyt TikTok-videoita, niin automaattisesti mietin, että kuinka moni pyörittelee silmiään. Miten sinä koet tämmöiset ajatukset?
Aika vähän sitä saa suoraa palautetta, oli kyse sitten musiikista tai lehtijutuista. Palautetta ja kommentteja saisi tulla enemmänkin. En enää tässä iässä niin paljoa uhraa ajatuksia sille, mitä muut ovat minusta mieltä. Kehut ovat totta kai kivoja, mutta uskoisin kestävän moitteitakin. Olen itseni kanssa siten sinut, että tiedän kyllä miltä näytän ja kuulostan. Ja tiedostan senkin, että petraamisen varaa on aina.
5. Mihin asioihin kannustaisit kiinnittämään huomiota alaa vaihtaessa?
Toki se on tärkeää, että uudessa työpaikassa tai tehtävässä tulee taloudellisesti toimeen, mutta itselleni on tärkeää myös se, että päänuppi pysyy kasassa. Muutamasta työpaikasta lähtemisen syynä on ollut se, että työskentelyilmapiiri ei ollut enää kiva, vaan alkoi niin sanotusti olla kuula olemaan jumissa. Silloin vain piti kuunnella itseään ja tehdä päätös. Olen useamman kerran tehnyt päätöksen enemmän tunteella kuin järjellä. Se voi ehkä hetken kylmätä, mutta jälkeenpäin on tullut ilmi, että oikein tuli tehtyä.
6. Miten kuvailisit omaa arkea musiikin parissa? Mitä työ sisältää?
Musiikkitouhuissa olen myös free lancerina oma herrani. Julkaistut äänitteet on maksettu omasta perstaskusta ja keikat myyty itse. Onneksi minulla on noissa äänitys- ja soittohommissa ollut mukana ammatti-ihmisiä, jotka ovat tienneet, mitä olen hakemassa. Ja kyllä, mielelläni olen maksanut heille korvausta hyvin tehdystä työstä. Oman palkkioni saan sitten mahdollisista Teosto- ja Gramex- korvauksista sekä keikoista. Paras palkkio on hyvä mieli keikan tai äänityksen jälkeen.
Uuden äänitteen ilmestyessä pitää tietysti olla esillä niin somessa kuin lähettää mediatiedotteita lehtiin ja radioihin. Oma vähtinsä on nettisivujen www.anzu.fi pitämisessä ajantasalla. Tähän päälle vielä promokuvien ottaminen sekä mahdollisten musiikkivideoiden kuvaaminen ja julkaiseminen.
Uusia lauluja syntyy säännöllisen epäsäännöllisesti ja kun ihan yksinäni pakerran, teen sekä sävelen ja sanat. Toki olen päässyt myös levyttämään muiden minulle tekemiä lauluja. Niitäkin löytyy, joissa olen vastannut sanoista ja joku toinen on säveltänyt, tai päinvastoin, eli saanut sanoituksia, joihin olen laatinut melodian.
7. Olin 16-vuotiaana kulttuurivaihdossa Rautavaaran Lions Clubin kautta Keski-Lännessä Nebraskassa. Siellä asuin maitotilalla perheessä maissipeltojen keskellä. Kantrimusiikki oli siellä ykkösenä ja sitä kuunneltiin radiosta. Muistan myös kantritanssit, joita pidettiin tanssipaikoiksi rakennetuissa ladoissa. Miten sinä päädyit suomalaiseen kantrimusiikkiin?
Kantrista olen pitänyt pitkään. Olen toki musiikin kuluttajana laajaskaalainen. Suomalaisen kantrin puolestapuhuja, ja nimenomaan suomenkielisen kantrin, kun aloin pohtimaan miksi ei kantrimusiikki ole Suomessa kovinkaan suosittua. Ei se ainakaan telkkarissa tai radiossa näy. Onhan meillä ollut aikanaan esimerkiksi Froikkarit eli Freud, Marx, Engels & Jung. Toisaalta moni suomalainen iskelmämusiikin harrastaja on tietämättään kuunnellut kantrilauluja, sillä jo Olavi Virta ja Tapio Rautavaara levyttivät aikanaan kantrikäännöksiä. Sittemmin vaikkapa Kari Tapio ja Matti Esko ovat tehneet samoin. Vain muutamia mainitakseni. Nykyään suomenkielisen kantrin ilosanomaa vievät eteenpäin esimerkiksi Huojuva Lato, Marko Haavisto ja muut.
Tästä aiheesta voisin paasata pitkäänkin, mutta totean vaan hämmästellen, miksi ei kantri kolahda suomalaisiin? Laulujen tarinat ovat ihan yhtä murheellisia, kuin tutuissa suomi-iskelmissäkin. No, onneksi on joukossa iloisempaakin meininkiä. Olen muuten koostanut Spotifyhin soittolistan “Suomikantri”, jossa on huikea määrä suomenkielistä kantria. Eli kyllä sitä on tehty ja tehdään edelleenkin.
8. Kerro omista biiseistäsi. Mistä saat aiheet lauluihin?
Mitään tiettyä kaavaa ei ole olemassa. Jos vastaisin tylsästi, että keksimällä. Toki joskus tuonne takaraivoon jää joku tokaisu tai vastaava, joka sitten pulpahtaa aikanaan pintaan. Siitä sitten ideaa kehittämään. Omat biisini ovat lähteneet liki aina teksti edellä.
Lauluntekijän on syytä kulkea aistit auki kuunnellen ja katsellen, mitä ympärillä tapahtuu. Välillä pitää katsella ja kuunnella myös itseään sekä sukeltaa omiin sielun syövereihin. Hyvä on myös välillä kuunnella, minkälaisia lauluja muut ovat saaneet aikaan. Vaikutteita on lupa ottaa, kunhan ei lähde ihan suoraan varastamaan.
9. Missä Anzu keikkailee ja mistä sinua voi kuunnella?
Tätä kirjoittaessa ei ole sovittuja keikkoja, mutta toivotaan, että syksyn mittaan jossain ollaan lauteilla. Keikoista saa tietoa parhaiten vierailemalla Anzun nettisivuilla www.anzu.fi sekä meikäläisen someprofiileissa Facebookissa ja Instagramissa.
Anzun kantribiisit ja vuonna 2017 tehty pitkäsoitto löytyvät eri suoratoistopalveluista, kuten Spotify, Deezer, iTunes, YouTube, Amazon Music, jne. Tuorein kappale on nimeltään Kylmä laakeri ei tienaa. Elokuun lopussa ilmestyy seuraava biisi Vien pikkuveljeni kotiin.
Kiitos Anzu haastattelusta! Olipas mielenkiintoista! Käykää tutustumassa Anzun tuotantoon!
Lukijani, sinä löydät minut Blogit.fi sivustolta, mutta myös TikTokissa nimellä tiinavuori ja instagramissa Tintzukka. Facebookissa tavoitat minut nimellä Tiina Vuori ja nettisivujeni Contact-sivulta.
Muista, tämä ikä on paras ikä! Tee se mistä unelmoit nyt! Ei kannata odottaa, koska nyt on hyvä hetki!
