Elämän suuret kysymykset mietityttävät läpi elämän. Nuorena tuli paljon mietittyä kahta asiaa. Ja yhä edelleen ne samat kaksi suurta kysymystä painavat mieltä:
Mikä minusta tulee isona? Mahdunko vielä farkkuihini?
Keski-iässä ymmärtää, että meistä ei tule koskaan valmiita. Aina voi kehittyä jokaisella elämän osa-alueella. Ehkä vaikein on itsensä hyväksyminen ja itselleen riittäminen semmoisena kuin on. Pitäisi oppia arvostamaan itseä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olisi hyvä puhua itselle oman pään sisällä himpun verran mukavammin, kehua itseä vaikka välillä. Kyllä se ulkomaailma sinua piiskaa kumminkin ja löytää ne virheet.
Toinen kysymys on vaikea, miten mahtua farkkuihin yhä edelleen. Ehkä siirtyminen venyviin legginseihin pysyvästi voi olla oikea vastaus. Onko keski-ikä perseestä? No ainakin tässä kysymyksessä se on perseestä kiinni. Ja tällekin kysymykselle voimme vain hymyillä.
Rakas Ystäväni, Sinä riität. Sinä olet hyvä juuri tuommoisena kuin sinä olet.
Olet kaunis. Olet kiva. Kiitos, että olet olemassa.