Koputan varmuudeksi saunan laudetta ja sitten päätäni. Istun Sveitsiläisen liikuntakeskuksen saunssa ja toinen jumppaaja on kysynyt terveydestäni. “Voin tosi hyvin, kiitos” vastaan, jonka jälkeen koputtelen kaikkea puuta mitä näen. Naista naurattaa, mutta minä otan asian tosissani. Koskaan ei kannata suututtaa pahoja tai hyviä henkiä.
Saunassa ei saa puhua kovalla äänellä, joka on hyvä asia. Saunatontut ja saunan henget eivät välttämättä tykkää ja saattavat lähteä, jos niiden rauhaa rikotaan. Sveitsiläisistä saunan hengistä en ole ihan perillä, mutta saunaa kutsutaan Suomalaiseksi saunaksi, johon hengetkin ovat saattaneet seurata.
Koen Suomalaisen mytologian läsnäolon enemmän Suomessa ollessani, mutta ulkomailla asuessa se on alkanut kiinnostaa enemmän. Suomen mytologia on niin erilainen ja sen omat piirteet uniikkeja.
Suomalaisuus kumpuaa syvältä historiasta. Miksi emme kehu avoimesti itseämme tai onneamme? Miksi toisen omakehu ärsyttää? “Se kellä onni on, se onnen kätkeköön” ettei se vain pakenisi omistajaltaa vaikka naapurille. Onni kannatti piilottaa vakan alle, koska onnea oli jaossa vain tietty määrä. Sitä ei kaikille riittänyt.
Erilaisia onneen liittyviä vertauksia on esiintynyt paljon metsästyksessä, kalastuksessa, maanviljelyssä tai terveydessä. On koputeltu puuta ja syljetty olkapään yli mustan kissan juostessa tien yli. Niin tapahtuu meidän perheessä vieläkin, kun musta kissa juoksee tien yli. Musta kissa yhdistetään usein noituuteen ja keskiaikaan, jolloin niitä pidettiin jopa paholaisena. Mustan kissan juokseminen saattaa tuoda huonoa onnea. Onneksi siltä saattoi välttyä sylkäisemällä vasemman olkapään yli kolme kertaa. Ja tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta kuka uskaltaa uhmata omaa kohtaloa ja olla sylkemättä?
Ja puuta muistetaan koputtaa, ettei onni vain käänny yhtäkkiä. Sillä kiitettiin antiikissa sieluja, joiden uskottiin asuvan puun sisällä. Koputtamalla saatettiin myös toivoa apua hengiltä, että hyvää tapahtuisi.
Moni urheilija muistaa tehdä omat rituaalinsa kilpailupäivänä ja artisti omat lämmittelynsä ennen esiintymistä. Hyvän kilpailun jälkeen rituaaleja ei kannata muuttaa, ettei se onni käänny seuraavassa kisassa.
Olen myös kuullut, että lottoaja ei voi muuttaa numeroitaan, koska silloin manataan voittoa juuri nille numeroille, joille ei sillä kertaa käytä. Kalaonnea ei myöskään kannata toivottaa. Kannattaa sanoa vaikka, että pitäkää hauskaa.
Ehkä terveyteni olisi silti pysynyt hyvänä, vaikka en olisi naputtanut saunan lauteita rystysilläni. Kuitenkaan en halua ottaa sitä riskiä. En ole ehkä kovinkaan uskonnollinen, mutta taivaan vanhoihin jumaliin turvaudun säännöllisesti. Olen aika varma, että Ukko Jumala kuulee manaukseni, kun potkaisen sängynjalkaan tai myöhästyn bussista täpärästi.
Muistan vieläkin, kun olimme neljä vuotta sitten muuttaneet Itävaltaan ja kävelin jäähalliin katsomaan silloin vielä niin pienen lapseni peliä. Mietin, että mahtoiko hän pelata, kun en tiennyt numeroa. Silloin kuului heleä lapsen ääni toisesta päästä kaukaloa maalin edestä, jossa maalivahti oli juuri torjunut. “Perkele!”. Kyllä, suomalainen lapseni oli jäällä. Ja koin silloin sellaista suomalaista kansallisylpeyttä, mitä nyt vain voi tuntea. “Sisu” siellä tuntui pelaavan.
Toivon sinun löytävän paljon nelilehtisiä apiloita! Käy lukemassa myös aikaisempia blogejani. Löydät minut TikTokista nimellä tiinavuori ja Instagramista tintzukka.
