Kirjoitin aikaisemman blogipostauksen siitä “Kuinka savustat työntekijän ulos työpaikalta”. Tämä aihe on vieläkin puhumaton, koska moni kokee, ettei kukaan usko heidän tarinaansa. Se työpaikan mukavana esiintyvä narsisti, saattaa esittää joillekin henkilöille mukavaa ja toisille hän lyö puukkoa selkään. Kun kiusattu sitten tämän ottaa esille, niin kukaan ei häntä usko, ellei hänellä ole todisteita ja silloinkin asiaa voidaan vähätellä.
Joskus kiusattu leimataan herkäksi tai vaikeaksi. “Kyllä nyt vähän pitää kestää”. No ei tarvitse. Ja sitten kun kiusaajalle sanoo vastaan, niin se vaikeuttaa tilannetta.
Minun lukijani kirjoitti, että hän oli puolustanut työkavereitaan palkka asioissa eli mennyt siis työntekijöiden puolelle. Tästä ylempi henkilö ei tykännyt ja teki kaikkensa savustaakseen työntekijän ulos. Tässä tapauksessa työkavereiden puolustaminen johti ajan saatossa työuupumukseen.
Mielestäni on myös turhauttavaa, jos työpaikalla on tärkeintä ulkokuori, vaikka työolosuhteet ja henkinen hyvinvointi siitä kärsisivät. Ulkokuoren kiillotuksella voi olla kova hinta työyhteisössä jaksamiseen. On monia erilaisia tapoja näyttää paremmalta, vaikka sisällä kuohuu.
Tähän liittyen monet kokivat ongelmaksi esimiesten osaamattomuuden tiimien johtamisessa.
Pyysin lukijoita kirjoittamaan kokemuksista savustamisesta omalla työpaikalla. Lukijat olisivat halunneet kirjoittaa aiheesta, mutta aihe aiheutti yhä edelleen ahdistusta ja unettomuutta. Asioiden läpikäyminen tuntui raskaalta, johon voimat eivät enää riittäneet. Savustamisen kokenut on usein niin uupunut, ettei enää edes halua ajatella asiaa. Hän voi myös pelätä leimautumista. Moni koki pelkoa siitä, että puhuminen voisi vaikuttaa seuraavan työpaikan saantiin. Tämä korostui etenkin silloin, kun vanhaan työhön oli pakko jäädä. Onnellisia olivat ne, jotka pääsivät ajoissa pois huonoista oloista.
Esille tuli myös työpaikkojen narsistiset persoonat, jotka pärjäävät. Savustettu henkilö kantaa taakkaa mukanaan vuosikausia, mutta narsistinen henkilö unohtaa tapahtuneet jo seuraavalla viikolla. Hän voi myös vähätellä tapahtunutta, mitätöidä ja syyllistää kiusattua.
Työpaikkakiusaamiseen ja savutamiseen ei välttämättä ollut mitään selvää syytä. Jotkut olivat pohtineet, onko se kateutta tai liittyikö omassa olemuksessa joku asia siihen, että se triggeröi kiusaajaa. Toisaalta moni pohti asiaa siten, että kiusaajalla itsellään oli huono itsetunto, jolla hän pönkitti omaa olemustaan. Löytämällä virheitä muiden tekemisestä, hän kiillotti omaa kruunuaan. Toisaalta syynä saattoi olla kiusaajan omat motiivit edetä urallaan ja silloin tietä saatettiin raivata ikävällä tavalla.
Työyhteisössä tulisi osata tunnistaa monenlaista käyttäytymistä. Narsisti saattaa mustamaalata työkaveriaan ihan huvikseen tai edetäkseen itse urallaan. Toisaalta hyvässä ja toimivassa työyhteisössä ei tällaiselle käytökselle voi olla mitään sijaa.
Hyvässä työyhteisössä työtekijöiden tasa-arvoisuus ja arvostaminen nousevat esille. Työntekijä, joka kokee olevansa arvostettu, on parempi työntekijä. Hän kokee tulevansa kuulluksi. Monen mielestä tuottavuus ja laatu eivät ole kiinni palkasta, jonka tulee tietysti olla oikea suhteessa työhön, mutta sitäkin suurempana asiana koettiin arvostus. Työntekijän mitätöiminen ja ohittaminen ovat tehokkaita savustustapoja.
Käy lukemassa aikaisempi kirjoitukseni työpaikkakiusaamisesta ja työpaikalta ulos savustamisesta. Kerron niissä asioista, jotka lisäävät huonoa henkeä työyhteisössä, kuten: kuppikunnat, tietojen panttaaminen, ylenkatsominen, vähättely, huutaminen ja aggressiivisuus, mustamaalaaminen, epäollennaiseen takertuminen, uhkailu, ulkopuolelle jättäminen ja syyllistäminen.
Ketään ei saa töissä kiusata, seksuaalisesti häiritä tai epäasiallisesti kohdella. Myrkyllinen työyhteisö on kuin sumu tai savu, jota on pakko hengittää. Se vie voimat ja mustaa ajatukset. Se kietoo sisällensä ja väsyttää olemisellaan. Joskus ulospääsyä on vaikea löytää. Älä anna savun tukahduttaa, vaan pidä itsestäsi hyvää huolta.
Toivon kaikille jaksamista ja asioiden selkeytymistä!