Kuvittele tilanne, jossa oppilas on luokan edessä ja opettaja itkettää tivaamalla oikeaa vastausta. Hän saattaa lopuksi naurahtaa, tuhahtaa tai pyöräyttää silmiään.
Aikuinen on käyttänyt valtaansa suhteessa oppilaaseen. Kiusaaja on tässä tapauksessa se, jonka pitäisi olla mahdollistamassa oppiminen turvallisessa ja motivoivassa ympäristössä. Asetelma on lähtökohtaisesti epäreilu. Oppilaalla on vain hävittävää, koska huonossa tapauksessa oma puolustautuminen koetaan uhkana ja hänelle kostetaan tapahtunut myöhemmin.
Kuvittele tilanne, jos sama tapahtuisi työyhteisössä tai muussa vastaavassa paikassa. Suljettujen ovien takana yhtä työntekijää sätitään jostain olemattomasta asiasta. Sättijä saa siitä ehkä jonkinlaista tyydytystä valta-asemastaan, mutta pahinta tässä olisi ne hiljaiset hyväksyjät, jotka katsoisivat vierestä hiljaa. He olisivat rinnastettavissa koulun pihalla tapahtuvaan “leikkiin”, jossa yksi saa selkäänsä ja muut ympärillä katsovat. He saattavat olla eri mieltä, mutta eivät puutu asiaan, etteivät itse ole seuraavaksi tulilinjalla. He ovat yhtä pahoja.
Nuori muistaa aikuisenakin kiusaajat. Hän muistaa myös ne, jotka uskalsivat häntä puolustaa. Samoin aikuinen muistaa jokaisen kiusaajan, mutta myös ne jotka saivat suunsa auki ja tukivat tilanteissa.
En ole itse kokenut koskaan kiusaamista koulussa. En ainakaan muista sitä, joten se ei ole voinut olla mitään vakavaa. Kuitenkin muistan yhden tapauksen yläasteelta, jossa luokkakaverini laittoi kuolleen hiiren lenkkariini. Laitoin lenkkarin jalkaan ja hiiri litsaantui sukkaani.
Ehkä tämä sama henkilö oli myös yleinen häirikkö, koska en muistele häntä mitenkään lämmöllä. Kuitenkin tämä sama henkilö on ottanut kuluneiden vuosien aikana minuun monta kertaa yhteyttä ja lähettänyt kaveripyyntöjä. Niitä en ole hyväksynyt, koska ainakin kymmenen vuotta katsoin lenkkarin sisään, ennen kuin laitoin sen jalkaani. Hän saattoi sen unohtaa, mutta minä en.
Palaan takaisin näihin hiljaisiin hyväksyjiin, jotka katsovat sivusta, mutta eivät puutu. Kutsun heitä Bändäreiksi.
Bändäri tukee omalla olemuksella kiusaajaa, koska ei ehkä itse halua olla seuraava uhri. Miksi ottaa riski? Kuka uskaltaa mennä keskeyttämään pipon heittely pihalla, koska siitä voi joutua maksamaan kovan hinnan?
Kuvittele tapahtuma, jossa työntekijä on täyttänyt luottamuksellisen kaavakkeen, jossa kysytään henkilökohtaisia asioista täysin salassa. Kaavakkeeseen ei tule nimeä tai siitä ei pysty tietämään kuka sen on täyttänyt. Kuitenkin tämän jälkeen suljettujen ovien takana työyhteisö ruotii ja haluaa tietää, miksi kaavake on täytetty niin kuin on täytetty.
Kaikki tietävät, että toiminto on väärin, mutta antavat sen tapahtua. Työntekijää syyllistetään tapahtuneesta, vaikka tiedot olivat salaisia, eikä niitä olisi voinut vuotaa tai näyttää kenellekkään.
Bändärit tukevat tätä toimintaa, eivätkä puutu, joten syyllistyvät samalla virheeseen. Asetelma on väärin. Yksi vastaan muu maailma. Miten sellaiseen voi puolustautua?
Miksi sitten kiusattu ei suutu ja tee asiasta numeroa? Usein siinä vastauksena on väsymys vallitsevaan olotilaan. Kun tilanne on paha, niin miksi pahentaa omaa oloaan, kun tietää taistelun jo hävinneen? Näitä viestejä olen saanut paljon blogin lukijoilta. Mikään ei muutu, vaikka mitä tekisi.
Pahimmassa tapauksessa puolustautumisesta kostetaan myöhemmin. Kosto ja näpäyttäminen voivat näkyä esim. tiedonkulun ongelmina, työnkuvan tai olosuhteiden huononemisena, mustamaalaamisena, ohittamisena tai vaikkapa ulkopuolelle jättämisenä.
Kuitenkin osasta näistä Bändäreistä kasvaa joku päivä johtajia, jotka ovat tottuneet tiettyyn toimintamalliin. Samalla tavalla niistä pipon viskojista kasvaa uusia kiusaajia eri yhteisöihin, ellei jotain muutu. Miksi muuttuisi?
Olen monen ihmisen yhteinen ääni, joka tuo puhumattomia asioita esille. Minulle on lähetetty paljon viestejä ja kiitosta uupuneilta, jotka haluaisivat löytää äänensä. Siihen ei vain ole voimia. Joitakin pelottaa, toiset elävät ahdistuksessa ja joillakin on jo fyysisiä oireita, joiden ei halua pahenevan.
Minulta on kysytty, miksei blogissa ole kommentointi mahdollisuutta. Olen sen poistanut tietoisesti. Voit lähettää viestejä nettisivujeni Contact- sivulta. Löydät minut myös instagramissa nimeltä Tintzukka. Sukunimeni vaihtui kesällä, koska tässäkin iässä voi vielä mennä naimisiin. Minut löytää nyt nimellä Tiina Vuori.
Sinulle Bändäri haluan sanoa, että uskalla rikkoa kaava. Puolusta sitä luokan kiusattua. Hyväntahtoinen nauraminen hyvässä hengessä on ok ja se on eri asia kuin pipon riistäminen muiden aikana ja sen tunkeminen vessanpönttöön. Puutu tai mahdollista muiden puuttuminen tilanteeseen. Tämä voi tapahtua uskonnollisessa yhteisössä, urheiluseurassa, koulumatkalla tai vaikkapa somessa.
Katkaise kierre, jos olet kiusattu tai kiusaaja. Elämä ei ole reilua, mutta ei sen ihan (anteeksi ilmaisuni) perseestäkään tarvitse olla.
Jaksamista. Olkoon voima kanssasi. Sinä et ole yksin. Et todellakaan.