Aamut ovat todella stressaavia. Ihan älyttömästi ärsyttää tämä eväsrumba. Lasten koulu alkaa täällä Itävallassa joka aamu 7.45, joten aamulla pitää herätä aikaisin. Välillä aamupala ei meinaa maistua tai sitten on liian kiire. Reppuun pitää pakata päivän kirjat, liikuntavarusteet ja ruuat. Välillä mukaan pitää ottaa myös omat kuvaamataidon tarvikkeet.
Vuosi sitten olin lasten ensimmäisen kouluviikon mukana tutustumassa kouluun. Olin siis läsnä oppitunneilla ja istuin hiljaa takarivissä. Tämä johtui ihan meidän kaikkien kielimuurista. Oli todella hyvä juttu, että pääsin tutustumaan koulupäivään, koska muuten en uskoisi, mitä lapset kotona kertovat. Lapset käyvät koulua saksan kielellä, eikä kieli ole entuudestaan tuttu. Ensimmäinen syksy meni melkein ummikkona. Koulusta löytyy opettajia, jotka eivät sano sanaakaan englantia. Jos lapsi ei ymmärrä mitä opettaja sanoo saksaksi, niin siihen ei todellakaan auta se, että opettaja sen kovalla äänellä toistaa uudelleen saksaksi.
Koulu alkaa siis 7.45 ja ensimmäinen välitunti on 9.25-9.35 (10min) ja toinen 10.25-10.30 (5 min) ja kolmas 11.20-11.30 (10 min). Päivän aikana ei ole ruokatuntia eikä ulos ehdi missään välissä. Ulkovälitunteja ei ole siis päivän aikana. Eväät tulevat monena päivänä koskemattomina kotiin, koska välitunnilla pitää ehtiä käydä vessassa. Eväiden syönnille ei ole ollut aikaa. Väsymys on järkyttävä lasten tullessa koulusta. He ovat kuitenkin urheiluluokalla. Koulun jälkeen pitäisi jaksaa mennä vielä harrastamaan ja molemmilla se on kuitenkin urheilua. Monena päivänä he saattavat syödä kahdelta ensimmäisen kerran, vaikka he ovat heränneet jo 6.45. Aikuinen ei jaksaisi ilman ruokaa töissä, mutta ei myöskään kasvava lapsi. Olisin niin onnellinen, vaikka koulussa tarjottaisiin edes leipää tai niin kuin Suomessa näkkäriä ja kaikki istuisivat alas sitä syömään. Samalla olisi helppo oppia hyviä ruokatapoja ja miten ruokailutilanteissa toimitaan.
Suomessa maksuttomaan kouluruokaan on oikeutettu jokainen koululainen. Tämä on mahdollista esikoulusta peruskoulun loppuun asti sekä toisen asteen kouluissa. Sen tavoitteena on tukea oppilaan jaksamista ja terveyttä. Suomessa kouluruokaan kuuluu lämmin ruoka, salaatti tai raaste, leipä, levite ja juoma. Itävallassa ei ole mitään kouluruokaa eikä sille tarkoitettua taukoa. Koulussa on automaatteja, joista voi ostaa välipalaa, mutta ainakin viime vuonna niiden käyttö oli kiellettyä. Tänä syksynä automaatit ovat olleet taas käytössä.
Suomen kouluissa huomioidaan lasten ja nuorten erityisruokavaliot. Tämä tuntuu täydelliseltä luksukselta. Erityisruokavalion oppilas voi saada sairauden, allergian, uskonnon tai eettisen vakaumuksen takia.
Suomessa on ollut maksuton kouluruokailu vuodesta 1948. Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, jossa kouluruuan tarjoaminen maksutta on kirjoitettu lakiin. Mielestäni kouluruuan merkitys oppilaiden jaksamiseen on valtava. Miettii sitä nyt vaikka tasaisen verensokerin kannalta. Täällä monella lapsella on koulussa mukana vain herkkuja. Totesin tämän ihan omin silmin silloin ensimmäisellä kouluviikolla, jonka olin luokassa läsnä.
Laitoin vuosi sitten vielä lapsille lämmintä ruokaa mukaan Ikean ruokatermareihin. Tänä syksynä en ole edes yrittänyt, koska lapset eivät sitä syö. Olen laittanut reppuun mukaan hedelmäpaloja, jotka myös ovat tulleet takaisin. Välillä ne ovat maistuneet ja välillä sitten vuotaneet reppuun. Pikkumehut ovat myös tulleet takaisin koulusta. Välillä lapsilla on rahaa mukana automaattia varten ja leipomoa, joka on jo auki koulun edessä ennen koulupäivää. Toiveena tietenkin olisi, että lapsi laittaisi edes jotain suuhunsa päivän aikana. Koulussa ei ole mahdollisuutta lämmittää ruokia tai säilyttää kylmässä. Luokassa on yksi hana, jossa voi pestä kädet. Kun taukoa on vain 10 minuuttia, niin se ei riitä kunnolliseen ruokailuun mitenkään, vaikka lapselle laittaisi salaattia ja leipää mukaan.
Toinen asia on välituntien puute. Vuosi sitten istuessani luokassa muistan kuinka oma selkäni väsyi istumisesta. Suomessa käydään oppituntien välissä haukkaamassa happea, jonka jälkeen keskittyminen on parempaa. Onneksi lasten luokka on urheiluluokka, joten edes liikuntatunneilla lapset saavat liikettä kehoon ja pääsevät purkamaan energiaa. Muuten istuminen puuduttaa, tekee levottomaksi ja eikä keskittyminen onnistu. Urheiluluokalla on kaksi tuntia liikuntaa joka päivä.
Suomessa on monta asiaa hyvin ja niitä pitäisi arvostaa enemmän. Koulua ja kouluruokaa pidetään helposti itsestäänselvyytenä. Haluan kuitenkin korostaa, että Itävallassa on monta muuta asiaa valtavan hyvin. Rakastan Itävaltaa maana ja olen ollut kotonani täällä heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä kouluaiheesta blogiini, koska sillä on suuri vaikutus meidän arkeemme. Toivottavasti sinä osaat arvostaa sujuvaa arkea ja olla siitä kiitollinen joka päivä. Sen merkityksen ymmärtää parhaiten vasta silloin, kun siinä on haasteita. Kiitos Suomi, kun pidät lapsistasi hyvää huolta!
Yritän jaksaa ja olla ärsyyntymättä syömättömistä eväistä. Koetan olla turhautumatta eväsrasioiden pesemisestä ja eväiden ostamisesta. Onneksi lapsilla on kokemusta Suomalaisesta kouluruuasta. Nyt he ja minä sopeudumme näihin uusiin tapoihin.