Juhannus on vanha keskikesän juhla, jota on vietetty esikristillisenä aikana Ukon juhlana. Kristillisyyden jälkeen se muuttui Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi, Juhannukseksi. Juhannukseen on aina kuulunut monenlaisia uskomuksia ja taikoja, jotka ovat liittyneet naimaonneen tai tulevaan satoon. Niistä tunnetaan eniten lemmenloitsuja. Taijoilla on saatettu saamaan naimaonni tai pyritty saamaan tietty henkilö puolisoksi. Lisäksi lemmenloitsulla on saatettu yrittää ylipäätään näkemään tuleva puoliso. Monet näistä taioista sai energiansa keskiyön auringon voimasta.
Yksi tutuimmista taioista on ollut kerätä seitsämältä eri niityltä seitsämän eri kukkaa, jotka on sitten laitettu tyynyn alle. Kukkien avulla tuleva puoliso on sitten ilmestynyt uneen.
Käen kukunta on kertonut vuosien määrästä, jonka on joutunut odottamaan sulhon tuloa. Onni oli sillä, joka ei kuullut kukuntaa ollenkaan, koska silloin sulhanen on saapunut samana vuonna. Ruispellossa alasti juoksemalla on myös pystynyt näkemään tulevan sulhonsa. Sulho on tullut vastaan alasti juoksevaa neitoa yhdeksännen ruispellon ojassa.
Olet myös varmasti kuullut siitä, että jos neito kurkistaa juhannusyönä kaivoon, lampeen tai lähteeseen, niin hän näkee siellä tulevan puolisonsa. Taika on toteutunut neidon ollessa alasti ja hänen on pitänyt kiertää kaivo kolme kertaa keskiyöllä.
Tulevan puolison on voinut yrittää myös nähdä kahdesta vastakkain asetetusta peilistä. Kun katsoi niistä toiseen, niin pystyi näkemään toisessa peilissä tulevan puolison. Toivoa vain sopii, ettei keskiyön hetkenä ole paljoa hyttysiä, koska moneen muinaiseen taikaan liittyi alastomuus puolison etsinnässä ja taikoja tehdessä.
Kansanperinteinä tunnettujen juhannustaikojen lisäksi rinnalle ovat tulleet uudet menetelmät.
Minun nuoruudessani mentiin hengailemaan jollekin uimarannalle. Nuorisolla oli telttoja, mutta myös siellä saatettiin vain piipahtaa ja katsoa oliko tuttuja. Se oli elämää ennen kännyköitä. Vähän vanhempana juhannusta saatettiin viettää jonkun kaverin vanhempien mökillä. Vähän vielä vanhempi väki kävi lavatanseissa ja auton takakontilla etsimässä juotavaa. Myös festarit alkoivat vähitellen yleistyä.
Nykypäivänä puolison voi löytää myös puhelimen deitti-sovelluksista tai ravintolan terassilta. Nykyajan uusi sanonta kuuluukin: “Jos ei heilaa Helluntaina, niin Juhannuksena jono.”
Puolison etsinnästä tai pakollisesta juhannuksen juhlimisesta ei kannata ottaa stressiä. Juhannus on viikonloppu siinä missä muutkin viikonloput. Silloin ei ole pakko tehdä mitään, jos ei halua. Silloin ei tarvitse laittaa koivuja rappujen pieleen tai syödä makkaraa ja juoda kaljaa. Myöskään silloin ei ole pakko pissiä veneen reunalta tai hukkua humalassa. Ellei sitten halua syödä makkaraa ja käydä saunassa oluen kanssa. Silloin voi myös vain olla ja katsoa kaikki korvamerkatut Netflix-sarjat. Eikä siitä kumppanin etsimisestäkään kannata olla huolissaan. Kumppani voi tulla vastaan muuallakin kuin siellä ruispellon ojassa alasti juostessa.
Juhannustaioissa on kuitenkin ihana mystisyys ja niiden tekemisessä juhlallinen tunnelma. Olisihan se mieletöntä, jos kaivosta kurkistaisi tulevan sulhon kuva tai uneen ilmestyisi saapuva puoliso. Ota voimasi keskiyön auringosta ja lausu lemmenloitsusi. Eihän sitä koskaan tiedä mihin se johtaa.