Luulin nuorempana keski-iän näyttävän harmaalta tai ainakin beigeltä. Olin täysin väärässä. Keski-ikä on mitä värikkäin, kun siihen vain uskaltautuu.
Olisi todella surullista, jos elämä näyttäisi vain valkoiselta. Tyhjältä, puhtaalta, mutta myös ilman suurta makua ja hajua olevana kliinisyytenä. Valkoisena, ilman suurta persoonaa.
Moni saattaa pelätä elämän eri värejä. Kuitenkin joskus olisi hauskaa, jos siinä olisi pieni ripaus nuoruuden pinkkiä höttöä, joka maistuisi purkalle ja tuoksuisi hivenen tropiikille. Elämässä olisi suuria unelmia, yksisarvisia ja sateenkaaren sävyjä.
Keski-ikä voi olla myös mustaakin mustempi. Tummat pilvet kuuluvat elämään. Silloin toivoisimme hieman valoa kaiken synkkyyden keskelle. Onneksi sateen jälkeen paistaa aurinko.
Itse toivoisin keski-iän näyttävän kesän vihreältä, taivaan siniseltä, auringon keltaiselta ja mansikan punaiselta. Metalli-festareilla näen mustan kuitenkin raikkaana tuulena arjen katkaisemiseksi. Musta voi myös näyttäytyä vahvuutena ja lujuutena. Musta ei ole aina surun väri ja se voi olla osanan yksisarvisen pastellivärien vapautta. Harmaan näen vuorostaan sisustuskankaiden arvokkaana tyyneytenä, jonka muut värit saavan eloon. Kauneimpana pidän kuitenkin kristallin spektriä, joka heijastaa auringon valoa ja kimaltaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Ellemme keski-iässä herää väreille, niin se menee sumun värisenä helposti ohi.
Toivottavasti sinun värisi eivät ole raskaita ja tunkkasia. Ota mukaan ripaus sitä puhdasta valkoista keventämään, mutta jos väripalettisi on pelkästään nuoruuden höttöä, niin lisää siihen vähän arvokasta ruskeaa ja tummaa sinistä.
Uskalla kohdata kontrasteja. Uskalla elää. Tämä on kuitenkin tässä ja nyt. Tämä on Sinun paras ikäsi. Väritä sen maailman kaikilla väreillä. Mikä on Sinun värisi?