Facebookin kommenttikentissä vihataan kaikkea. Joku pukeutuu väärin ja toinen on tehnyt väärän valinnan elämälleen. Kirjoittajat ovat Erkkejä, Raijoja ja Martteja. He edustavat nimiensä perusteella tiettyä ikäluokkaa. He antavat lapsille ja nuorille kiusaamisen mallin ja usein vielä omalla kuvallaan ja nimellään.
Samaan syyllistyvät myös nuoremmat. Tämä nettikiusaminen ei ole vain keski-ikäisten aluetta, mutta vanhempien oletetaan antavan hyvä esimerkki nuoremmille. Harva miettii kommentoidessaan ikävästi sitä, että näyttelijällä, joka nyt mokasi, että hänellä on myös lapsia, omat vanhemmat ja myös tunteet. Ne eivät satuta vain sitä kohdehenkilöä, vaan suurempaa joukkoa ihmisiä.
Joku perustelee kirjoituksiaan sillä, että kohdehenkilö on julkinen. Huonoa käytöstä ei voi perustella millään.
Iltapäivälehdet myyvät jutuilla ja ne tarvitsevat huomiota herättäviä otsikoita. Otsikko saattaa nostaa esille jonkun törttöilyn, mutta kun jutun lukee kokonaan, niin selviää ettei kuvan henkilö edes liittynyt juttuun. Silti on ihmisiä, jotka kommentoivat pelkkää kuvaa ja otsikkoa.
Negatiivinen kommentointi on silloin oikein, kun asia on kommentoijalle tärkeä ja asiaa halutaan viedä eteenpäin. Tämmöinen voisi olla esim. poliittinen kannanotto, missä ei takerruta epäoleelliseen esim. poliitikon ulkonäköön. Omaan vaikuttamiseen somea voidaan käyttää, mutta nettitrollaaminen on sen vastakohta.
Kaikesta ei tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä, mutta jos omalla kommentoinnillaan saadaan kohdehenkilön mielenterveys horjumaan tai sillä aiheutetaan haittaa, esim. potkut, niin silloin on aika rauhoittua. Tee se toiselle, minkä haluat itsellesi tehtävän.
Alkoholi ei myöskään oikeuta törkykommentointiin. Kannattaa opetella laittamaan puhelin pois jo ennen kuin ottaa ensimmäistäkään hömpsyä. Keskellä yötä laitettu omasta mielestä hauska sutkaus voi seuraavana aamuna kuulostaa tökeröltä möläytykseltä.
Some elää kommenteista. Jokainen pilkkaava kommentti on kommentti, joka nostaa postausta. Tämä taas nostaa julkaisua, joka ruokkii sitä näkymään suuremmalle määrälle ihmisiä. Näkyvyys on somen tavoite. Kommentoimalla autetaan julkaisun näkyvyyttä halusipa kommentoija sitä tai ei. Sen takia jotkut negatiiviset kommentit jätetään näkyville, mutta myös sen myötähäpeän takia. Viihdettä voi olla katsella toisten kommentteja, jotka ovat noloja muiden mielestä.
Miksi sitten aikuinen kirjoittaa törkykommentteja? Miksi on pakko kertoa kaikille, että laulaja näyttää halvalta perunalta tai joku on lihonnut? Minä ainakin itse tiedän, että olen lihonnut. Ei siitä kenenkään tuntemattoman tarvitse huomauttaa.
Vihakommentteja on sanottu kirjoitettavan huomion takia. Kirjoittaja nostaa sillä itseään verrattuna kohteeseen. Vihakommentoija voi silloin olla mielessään parempi. Kuitenkaan samaan aikaan hän ei itse altista itseään kommentoimisille henkilökohtaisesti. Tämä samainen kommentoija ei välttämättä kestäisi samanlaisia itseensä kohdistuvia vihakommentteja, joita itse voi syytää julkisuuteen. Tämmöinen huutelu on tavallaan narsistista oman egon pönkittämistä, joihin ei todellaakaan kaikki syylisty.
Vihakommentoijat eivät välttämättä jaa itsestään mitään somealustoilla, vaan keskittyvät muiden arvosteluun. Se on paljon turvallisempaa. Voi huudella muille. Vähän niinkuin ennen vanhaan tekstiviestipalstoilla. Samaa asiaa ei ehkä sanoisi ääneen toiselle. Kuitenkin ne kommentit ovat muiden nähtävillä. Jos Reijo tai Marjukka kirjoittaa niitä omalla nimellään, niin ne ovat myös ystävien ja sukulaisten tai työyhteisön nähtävillä. Netti ei ole suljettutila, vaan sen julkaisuja voidaan jakaa ja näyttötallentaa.
Syrjäytyminen ja yksinäisyys voivat olla myös syitä muiden nettikiusaamiselle. Ystävien puute voi ajaa ihmisen huutelemaan muille. Toisten onnistumiset voivat ärsyttää. On vaikea tykätä muista, jos itsellä on pahaolo.
Suomalainen lyö mielellään lyötyä ja on oikeassa. “Mitä minä sanoin? Ei siitä mitään tule, miksi se edes yritti.” Omaa saamattomuuttaan ja epävarmuutta yrittää ottaa riskejä on helpompi hyväksyä, kun näkee toisten epäonnistuvan. Ehkä itseä harmittaa, kun ei uskaltanut perustaa yritystä ja netissä sen voi kääntää vahingoniloksi epäonnistujaa kohtaan. Silloin omaa pahaoloa voi parantaa muiden ahdingolla.
FOMO on pelkoa siitä, että jää ulkopuolelle eikä pääse kokemaan sitä, mitä muut kokevat. Tämä voi nousta esille Instagramin matkakuvista tai toisen ihmisen uudesta rakkaudesta. Siihen pitää kommentoida vaikka “kyllä se kohta loppuu, odota vain”. Ja tämä johtuu vain kateudesta. Kuinka sen tunteen yläpuolelle pääsisi, jos onni ei ole tullut omalle kohdalle?
Nykyään tarvitaan paljon medialukutaitoa. Pitää yrittää nähdä sen merkitysten taakse. Joku postaus voi olla feikki ja tehty huumorilla, jolloin siihen on turha triggeröityä. Samoin joku kommentoija voi olla jollakin tapaa erityinen, eikä kommenttia kannata ottaa liian henkilökohtaisesti.
Minulla on tapana käydä katsomassa henkilöiden profiilit, jotka ovat kommentoineet ikävästi vaikka minun videoita. Mietin, kannattaako siitä pahoittaa mieli vai suodattaako sen vain pois. Silti kommentti voi jättää pahan olon vaikka kommentti olisi mielestäni epäolennainen ja sen voi vain ohittaa.
Omaa katkeruuttaan on turha vuodattaa muiden niskaan. Kannattaa miettiä hetki, miksi jotain kommentoi. Jos vihakommentointi on itselle viihdettä, niin silloin kannattaa keksiä ehkä joku rakentavampi harrastus tai ruveta itse tuottamaan sisältöä ja tuoda sitä kautta itseään esille.
Vihakommentointi ei ole alustojen vika. Sulkemalla esimerkiksi facebookkia ei ratkaista mitään, koska ihminen hakee siihen toisen tavan. Enemmänkin ratkaisu on oman käytöksen kontrollointi, tiedostaminen, ymmärtäminen, ehkä oman itsetunnon parantaminen, omien unelmien toteuttaminen ja katkeruuden vähentäminen.
Harjoita medialukutaitoa. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. Opettele erottamaan sisällön tarkoitus ja mitä sillä haetaan. Pyritäänkö julkaisulla hakemaan vain huomiota, koska se näkyy mainostuloina vai jotain muuta. Nuoriso on tässä jo aika hyvä. Heidän medialukutaito voi olla paljon parempi, kuin vanhemmilla ihmisillä.
Some on hieno paikka. Sieltä voi saada inspiraatiota tai oppia. Sen avulla solmitaan ystävyyksiä ja löydetään samanhenkisiä ryhmiä. Minä rakensin nämä nettisivut YouTube videoiden avulla. Jos joku haukkuu somea, niin mieti, miksi tämä ihminen ajaa tätä asiaa. Mitä hän siitä hyötyy. Se on esimerkki medialukutaidoista.
Kiitos, kun luet ja jaat blogiani. Käy tutustumassa aikaisempiin kirjoituksiini!
Löydät minut TikTokista nimellä tiinavuori ja Instagramissa tintzukka.
