Selluliittia on lähes kaikilla naisilla. Selluliittia voi olla jo nuorena ja sitä voi olla laihoilla, normaalipainoisilla tai ylipainoisilla. Selluliitti lisääntyy vaihdevuosien mukana ja sitä vastaan taistellaan ympäri maapalloa. Niin ainakin väitetään ja niin sillä naisia lohdutetaan. Minua se tieto ei lohduttanut eilen vaatekaupan sovituskopissa, jossa kelmeä valo toi esille jokaisen kehon muhkuran.
Näky sovituskopissa oli eilen jotenkin lamaannuttava. Miksi siellä oli outo valaistus ja jotenkin omituinen peili, jotka lisäsivät musertavaa näkymää? Jokainen siellä sovittamani vaate jäi kauppaan ja lähdin sieltä pois huonotuulisena. Totta kai tiesin, ettei syy ollut pelkästään valoissa tai peileissä. Se oli minun selkäkipujen takia vähentyneessä liikunnassa, kokeilunhalussa syödä muutakin kuin tylsää laihdutusruokaa ja iän tuomissa hormonaalisissa muutoksissa. Kuitenkin jokainen reiden poimu, lantion kaari ja ojentajan vilkaisu sai minut melkein puhisemaan ääneen kiukusta. Oman kodin peili on ollut minulle paljon armollisempi ja pitkillä vaatteilla talven aikana kaiken oli saanut helposti piiloon. Nyt kaupan peilistä näkyi vieraan ihmisen keho.
Tänään olen Googlettanut selluliittin torjuntakeinoja netissä ja parhaana vinkkinä sieltä on noussut esille sen ennaltaehkäisy. Aivan, olen kyllä tehnyt paljon hyviä asioita elämäni aikana. Olen liikkunut ja venytellyt. Olen syönyt terveellisesti, en tupakoi enkä hillu öisin rappiolla. Geenejäni en voi valita tai vaikuttaa sairastamaani munasarjojen monirakkulaisuutta (hormonit). Ne nyt sattuvat olemaan sellaiset kuin ovat. Ehkä voin ennaltaehkäistä selluliitin pahenemista, jos se tässä tilanteessa jotenkin lohduttaa.
Netin mukaan selluliitti on ihonalaista rasvaa. Rasva on kerääntynyt sidekudoksien väliin ja se on erilaisempaa naisilla kuin miehillä. Kudokseen kertyy myös kuona-aineita ja nestettä rasvan lisäksi. Selluliitissa rasva on ryppäinä ja sitä ympäröi säikeinen sidekudos. Sen syntymekanismiin liittyy soluaineenvaihdunnan häiriötilat. Selluliitti näyttää muhkuraiselta ja sitä on kolmea eri astetta. Pahimmillaan selluliitti on ihonalainen kehon tulehdustila, joka tuottaa kipua.
Mihin sitten voin vaikuttaa? Voi huolehtia riittävästä veden juonnista ja käyttää väljiä vaatteita. Tämä on mielestäni helpoin rasti. Voin pitää arkiruokailuni suhteellisen terveellisenä ja vähentää sokerin käyttöä. Suklaan syömisen olen laittanut taas tauolle, koska siinä en osaa pitää kohtuuta. On helpompi olla syömättä kokonaan, kuin närppiä yksittäisiä paloja “kohtuudella”. Samoin en ole koskaan syönyt muita karkkeja, koska olisin helposti niihin sokerikoukussa ja irtokarkkien sisältämät väri- ja lisäaineet eivät ole kenellekkään suositeltavia. Silti syön ehkä määrällisesti tavallista ruokaa liian paljon. Iän mukana kulutus laskee ja se näkyy salakavalasti vyötäröllä.
Minua harmittaa, etten pysty enää harrastamaan niin paljoa liikuntaa kuin aikaisemmin. Olen liikkunut elämäni aikana paljon ja välillä jopa liikaa. Liiallisen liikunnan jäljet tuntuvat yhä kropassani. Tiedostan lihaskuntoharjoittelun tärkeyden ja pyrin tekemään vastusharjoittelua mahdollisuuksieni mukaan. Kaipaan erityisesti vesiliikuntaa ja veden vastusta, mutta valitettavasti täällä ei ole uimahallia tällä hetkellä. Painonhallinnassa on minulla viime aikoina korostunut enemmän syömisen rajoittaminen. Enää en voi syödä niin kuin aikaisemmin. Jos söisin, niin kuin mieleni tekisi, niin lihoisin helposti 10 kg. Ja siihen menisi vain hetki.
Olisiko sitten parempi vain hyväksyä iän tuomat muutokset? Voisin karttaa kyseistä vaatekauppaa lopun ikäni, eikä se olisi vaikeaa. Voisin myös tehdä elämästäni todella kurjaa ja lopettaa kaikesta nauttimisen ja muuttua kiukkuiseksi ihmishirviöksi. Kaikille näin ei käy, mutta tiedän itsestäni, että jos lopetan hiilareiden syömisen, niin se vaikuttaa yöuneen ja se saa minussa aikaan huonoja muutoksia. Hiilihydraattien välttäminen on yksi keino välttää myös selluliittia. Ohjeissa sanotaan, että kannattaa välttää pastaa, leipää, sokeria ja leivonnaisia. Kannattaa myös syntyä mieheksi. Ja lopettaa vanheneminen ja sammuttaa hormonaaliset muutokset. Ai niin, se on mahdotonta, joten on mietittävä jotain muuta.
Yksi mahdollisuus olisi verhota vartaloni jatkossa pitkillä vaatteilla ja piillottaa totuus. Luonteeltani en ole sellainen. Tykkään omasta vartalostani ja en halua sitä peitellä. Eilinen sovituskoppi episodi oli jotenkin kuitenkin mieltäni mullistava. Miksi reagoin oman muhkuraisen vartaloni näkemiseen niin voimakkaasti?
Naisen keho ei yleensä enää näytä kaksikymmpiseltä keski-iässä. Jostain se on alkanut roikkumaan ja jostain väärästä paikasta on rasva hävinnyt kokonaan. Keski-iässä ihminen on onneksi usein myös armollisempi. Vatsanahka saattaa muistuttaa syntyneistä lapsista ja suurentuneet silmäpussit lasten aiheuttamista muutoksista arkeen. Tietysti joskus ihminen saattaa itse vaikuttaa oman kehon rapistumiseen tai olla kykenemätön sen hoitamiseen haluamallaan tavalla. Siihen on voinut vaikuttaa sairaudet ja lääkkeet, suru tai taloudellinen tilanne. Niinpä joku saattaa tehdä uraa ja laiminlyödä omaa kehoaan tietoisesti, kun taas toisella oman terveyden hoitamiseen ei ole varaa. Kaikki ei ole enää niin mustavalkoista, kuin se on joskus nuorempana saattanut olla.
On vaikea katsoa television laihdutusohjelmia, joissa tekeminen ei välttämättä ole sidottu arkeen. Me elämme arkea ja siihen vaikuttaa kaikki ympärillä oleva. Emme voi tuomita toisen tahdonlujuutta, arvoja tai valintoja. Eikä ihmistä voi ulkonäön perusteella tuomita laiskaksi: “miten se on noin luovuttanut tai ei tee mitään itselleen?” Me emme tiedä ihmisten taustoja. Toisaalta joskus olemme itsemme ankarimpia arvostelijoita. Miten katsomme omaa peilikuvaa tai uskallammeko katsoa sitä ollenkaan?
Omaa itseä pitää rakastaa, olipa se millainen tahansa. Meidän pitää pystyä elämään itsemme kanssa ja toivottavasti myös pitämään itsestämme. Jos meillä on kuitenkin mahdollisuus vielä vaikuttaa omaan olemukseemme ja jos olemme siihen tyytymättömiä, niin älä lyö sitten hanskoja naulaan. Vielä ei ole aika luovuttaa. Tee se mitä pystyt ja mitä jaksat. Muutokset omassa mielialassa ja kehossa eivät tapahdu hetkessä, vaan työn tulee olla pitkäjänteistä tässä vaiheessa elämää. Ponnistelut oman hyvinvoinnin eteen kuitenkin kannattavat.
Minä lähden nyt sauvakävelemään ja kuuntelemaan samalla musiikkia. Muhkurat eivät sula lenkillä, mutta mieli on varmasti pirteämpi lenkin jälkeen. Samalla ryhti hieman suoristuu ja katse kirkastuu. Olemme muutakin kuin kelmeässä sovituskopin valossa havaitut muhkurat. Itse olen kiitollinen jokaisesta niistä päivästä, jotka voin olla kivuttomana ja pystyn treenaamaan. Liikunta on minulle muutakin kuin ulkonäkö.
Olen poistanut blogistani kommentoinnin. Jos olet kauneudenhoitoalan yrittäjä ja haluat minut testaamaan sinun selluliittihoitojasi ja tekemään niistä jutun blogiin ja Instagramiin, niin ota yhteyttä. Ja jos haluat muuten vain laittaa viestiä, niin yhteystietoni löydät Contact-sivulta. Löydät minut myös Instagramista nimellä Tintzukka. Facebookissa ja TikTokissa olen nimellä Tiina Vuori. Kuulen mielelläni sinun kokemuksia!