Tänä päivänä perheet voivat olla rakennettu monella eri tavalla. Perheessä voi olla minun lapsia ja sinun lapsia, yhteisiä, kaksi isää tai kaksi äitiä, adoptoituja, tukiperheitä ja sijaisvanhempia. Sekä monia muita muotoja tämän lisäksi. Jokainen perhe ja lapsi on oma yksilönsä ja jokaisella on oma kulttuurinsa. Me emme voi verrata perheitä keskenänsä, mutta me voimme olla niistä montaa mieltä.
Joissakin perheissä yhä edelleen haaveillaan lapsen saamisesta, kun taas toisessa perheessä on monta lasta. Joskus perhe voi muodostua jo teini-iällä ja joissakin perheissä omat voimat loppuvat ja tarvitaan toisten apua. Haasteita voivat aiheuttaa päihteet, sairaudet, turvattomuus tai vaikkapa talous. Perheet elävät erilaisissa muuttuvissa tilanteissa.
Kysytään lisää äidiltä, jonka perheeseen mahtuu paljon elämää. Olen kiinnostunut kuulemaan sinun tarinasi, joten kiitos, kun saan haastatella sinua!
1. Kerro kuka olet ja mistä tulet?
Olen Taija Virtanen, pian 46-vuotias nainen Raumalta. Olen äiti, sijais- ja tukiperheen äiti. Biologisia lapsia minulla on kolme (27v, 20v ja 18v, joista kaksi asuu jo poissa kotoa), meille sijoitettuja lapsia on kaksi (14v ja 2v) sekä yksi tukiperheen lapsi (5v). Lisäksi olen myös 6kk ikäisen tytön ylpeä mumsku (mummi). Lisäksi työskentelen päiväkodissa 0-3- vuotiaiden ryhmässä.
2. Sijaisperhetoiminta on minulle aivan uutta. Miten sijaisperheeksi pääsee ja miten kauan prosessi kestää?
Koulutukseen voi hakeutua kuka tahansa. Koulutusta järjestäviä tahoja on mm. kunnalliset tai yksityiset lastensuojelun tahot. Itse olemme mieheni kanssa käyneet PRIDE-koulutuksen vuonna 2010. Se kesti noin puoli vuotta ja se järjestettiin iltakoulutuksessa muistaakseni kerran viikossa. Koulutus on erittäin intensiivinen ja tunteita herättävä. Lopuksi on perheen arviointi sopivuudesta sijaisperheeksi. Meillä jo loppuarvioinnissa tarjottiin lasta sijoitettavaksi perheeseen ja hän muuttikin meille hyvin pian tämän jälkeen.
3. Mitä arki käytännössä tarkoittaa?
Sanoisin, että hyvin tavallista lapsiperhearkea, mutta paketissa pyörivät mukana myös sosiaalityöntekijät, biologiset vanhemmat sekä mahdollisesti muuta lapsen biologista sukua. Sijoitettu lapsi on kuin oma, mutta ei kuitenkaan. Aina sijoitus lähtee pyrkimyksestä lapsen ja biologisen perheen jälleenyhdistymiseen. Silti ainakin meidän perheessä puhutaan, että meillä on viisi lasta ja yksi vieraileva viikonloppulapsi. Lapset puhuvat kaikki toisistaan sisaruksina.
4. Mainitsit tukiperhetoiminnan. Mitä se vuorostaan tarkoittaa?
Perheemme toimii tukiperheenä yhdelle lapselle. Hän viettää meillä 1-2 viikonloppua/kk, mutta välillä myös useammin ja käy mm. mukanamme lomareissuilla. Tukiperhe tarjoaa tukea jaksamiseen lapsen perheelle. Se on myös lasta kannustava taho ja tarjoaa elämään turvallisia aikuisia ja kokemuksia vakaasta perhe-elämästä. Tukiperheitä tarvitsevat hyvin monenlaiset perheet eri tarpeisiin. Aina ei ole kyse lastensuojelullisesta tarpeista. Tukiperheen saaminen lapselle/lapsille on äärimmäisen vaikeaa, koska tukiperheitä ei ole tarpeeksi. Monet ovat jonottaneet tukiperhettä jopa vuosia.
5. Minulla on 13-vuotiaat kaksoset, mutta muistan vieläkin vauva-ajan uniongelmat. Uniongelmia oli lähinnä minulla, koska vauvat nyt nukkuivat omassa rytmissään eli milloin sattuu. Miltä sinusta tuntui aloittaa vauva-arki vanhemmalla iällä? Ja miten se on sujunut?
Kohtasimme todella paljon kauhisteluja, kun kerroimme tulevasta muutoksesta perheessämme. Miksi tässä iässä ryhdyimme vielä moiseen, emmekä vain nauti jo isoista lapsista ja omasta ajasta. Mutta vauva sujahti perheeseemme kuin kala veteen. Toki vaikeinta tässä iässä oli valvomiset, mutta teimme sitä mieheni kanssa yhteistyössä. Olin 1,5 vuotta kotona hoitovapaalla eli kunnes lapsi täytti 2-vuotta. Lapsi tuli meille, kun hän oli 6kk vanha. Tässä iässä huomasin nauttivani kotiäitinä olosta aivan eri tavalla kuin nuorempana. Esikoiseni sain 18-vuotiaana eli kokemusta on äiteydestä nuorena ja näin kypsempänä.
6. Mikä motivoi lähtemään pienen lapsen vanhemmaksi yli 40-vuotiaana? Teillä on kuitenkin jo useampi lapsi, joten tätä on varmasti pohdittu.
Meillä oli jo yksi sijoitettu lapsi, joten sijaisperheenä toimiminen oli jo ns. arkipäivää. Tuli vaan olo, kun kaikki lapset olivat jo niin isoja, että kyllä meidän perheeseen vielä lisää mahtuisi. Toivoimme sijoitukseen 0-2 vuotiasta lasta.
7. Miten ulkopuoliset kohtaavat teidät lapsiarjessa?
Paljon on ihmettelyä ja kyselyä, että miten jaksamme. Ja varsinkin MIKSI? Omassa kaveripiirissä ei ole enää juurikaan pienten lasten äitejä. Seurakunnankerhossa käydessä iso osa lasten äideistä oli oman esikoiseni kanssa samaa ikäluokkaa.
8. Ihanaa, että olette positiivisia ja jaksavia. Siksi kysynkin, kun itse olen aina väsynyt, niin mistä niitä voimavaroja saa tässä iässä? Tietenkään ei tarvitse aina jaksaa, kun ei tässä mitään koneita olla, mutta kerro salaisuutesi, jos sinulla semmoinen on? Miten esimerkiksi palaudut?
No nytpä kysymyksen kysyit. En harrasta mitään ja yleensä olemme aina kotona perheen parissa. Vaikka tämä sirkus vaatii voimia, se myös antaa paljon. Tietysti myös ystävät ovat tärkeitä, vaikka ehdinkin heitä nähdä aivan liian harvoin. Silloin tällöin ilta ystävien kanssa tai parisuhdeviikonloppu miehen kanssa on enemmän kuin tervetullut.
9. Vertaistuki on varmasti tärkeää. Löydätkö mistään itsellesi vertaistukea ja miten tsemppaisit muita vastaavassa tilanteessa olevia perheitä?
Emme juurikaan ole mukana perhehoitajien eli muiden sijaisperheiden toiminnassa. Emme myöskään ole osallistuneet esim. vertaistukitapahtumiin. Itselläni on muutama ystävä, joilla on sijoitettuja lapsia. Lähinnä elämme ihan tavallista perheen arkea.
10. Työ lasten kanssa on mittaamattoman arvokasta! Kiitos paljon! Kysyn nyt kuitenkin vielä, että onko sinulla henkilökohtaisia haaveita?
Rakastan matkustelua ja kärsin kroonisesta matkakuumeesta. Haaveilen matkustelusta useammin. Oikein muuta haavetta ei ole. Tai tietysti se lottovoitto olisi perinteinen suomalainen haave!
Kiitos haastattelusta! Lapsiperheelle täytyy aina toivoa paljon terveyttä ja hyviä ulkoiluilmoja!
Lukijani, sinä löydät minun blogini Blogit.fi sivustolta, mutta voit seurata minua myös TikTokissa nimellä tiinavuori ja Instassa nimellä Tintzukka. Facebookissa käytän nimeä Tiina Vuori. Viestiä minulla voi laittaa myös nettisivujeni Contact- sivulta. Käy myös lukemassa aikaisempia tekstejäni!