Mitä sitten, jos mieli masentuu ja pimeät ajatukset pitävät hereillä keskellä yötä? Saako siitä puhua?
Masennus ei välttämättä ole ensimmäinen aihe, josta kahvipöydässä puhutaan. Kahvipöydässä saatetaan valitella kipeytynyttä olkapäätä tai oikuttelevaa polvea. Näihin vaivoihin voidaan etsiä ponnekkaastikin ratkaisua ja niihin saatetaan saadaan helpostikin vertaistukea. Näiden vaivojen kanssa et ole yksin. Nämä vaivat ovat ok ja ne ovat julkisesti hyväksyttyjä. Voit kertoa polvestasi ja olkapäästäsi kaikille.
Kuitenkin moni keski-ikänen kamppailee mielenterveysongelmien kanssa. Joskus voi olla vain ohi menevää stressiä, jonka ihminen saattaa mieltää harmaiden hiusten hankkimiseksi. Toisaalta se voi olla syvempää ja pidempi kestoista, joilloin myös ongelmat ovat isompia. Tämmöinen vaatii erilaista ymmärrystä mm. töissä, perheessä ja ystävissä.
Masentunutta ei välttämättä aina tunnista ulkonäön perusteella. Ongelmat voivat näkyä ulospäin tai olla piilossa tarkkaan varjellun ulkokuoren alla. Ongelmat ovat silti todellisia.
Sain tämän koskettavan ja rehellisen viestin nimimerkiltä Stone Woman, joka halusi jakaa tarinansa:
“Istun kaupan pihalla autossa ja olo on tyhjä. Selvisin kauppareissusta hammasta purren, itketti koko ajan. Terapian jälkeen itku on usein herkässä, mutta kun sen itkun saisi itkettyä. Edelleen on vaikeaa, kun on niin kauan itkua pidätellyt, surun ja pahan olon sisäänsä sulkenut. Tottunut olemaan vahva ja reipas. Suorittaja, paennut omaa itseään.
Eilen tein taas sen, että kaupassa katsoin myyjiä, jotka teki työtään ja aattelin, et voi kun nuo on niin reippaita ja mä oon tämmöinen surkimus. Minusta ei oo mihinkään, kukaan ei huoli enää tämmöistä, miksi en jaksanut, miksi annoin periksi, oon ihan luuseri, taakka kaikille. Masennus ja ahdistus kiristi taas lonkeroitaan ja demoni istui olkapäällä ja piiskasi terävällä kielellään.
Kun autoon pääsin istumaan, ajatteli miksi helvetti vihaan itteeni näin paljon ja oon aina näin julma ittelleni. Yritän ymmärtää mieleni myllerrystä, mut aina ei vaan jaksais. Kun mieli kääntää kaiken sua vastaan, niin ajattelen koko ajan sitä, että jospa ne ihmiset onkin oikeessa, jotka on puhunut musta pahaa. Jospa oonkin vain heikko, junnaan menneessä, enkä osaa mennä eteenpäin, kuvittelen kaiken.
Halusin kertoa tämän kokemuksen, koska oon kyllästynyt, että masennusta ja mielen terveyden sairauksia vähätellään. Sinun pitää perustella omaa olemassaoloa, oikeutta onnellisuuteen ja siihen, mitä saan tai voin tehdä. Masennus on oikeasti hoitamattomana hengenvaarallinen sairaus. Minä tiedän sen, jos kukaan. Veljeni masennus vei, hän ei jaksanut taistella. On ihme, että itse oon tässä. Minä räpiköin edelleen ja oon luvannut itselleni, että minä selviän!
Se ei tapahdu hetkessä ja hätäilemällä. Oon sitäkin yrittänyt. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että tähän ei auta vaikka kuinka ottaisin itteeni niskasta kiinni ja unohtaisin menneet, menisin vauhdilla eteenpäin. EI!! Nyt on vihdoin aika, että kohtaan suruni, kipuni, tuskani, pelkoni, kaiken mitä olen paennut. Sen jälkeen voin katsoa itseäni peilistä ja ajatella, että minä selvisin!
En kaipaa näillä teksteillä sääliä, kaipaan vain ymmärrystä.”
Mielenterveysongelmat kaipaavat avoimmuutta. Ne ovat ongelmia ja asioita muiden joukossa. Avun hakeminen ei ole häpeä, eikä sille pitäisi olla esteitä. Meillä kaikilla on mielen ongelmia.
Tämän blogi-postauksen tarkoituksena ei ole antaa vastauksia ongelmiin, vaan ymmärtää, antaa vertaistukea ja avata keskustelua aiheesta. Koska Sinä olet tärkeä! Sinä riität juuri tuommoisena kuin Sinä olet.
Sinä olet paras itsesi. Pidä itsestäsi hyvää huolta!